Miksi valkoinen ja sininen on lasten suosikki
Kävin viime viikonloppuna katsomassa paikallisen juniorijoukkueen turnausta. Kentän laidalla oli vanhempia termareineen, ja lapset juoksivat ympäriinsä. Katsoin tarkemmin heidän pelipaitojaan. Siellä oli Barcelonan sinipunaista, siellä oli Real Madridin valkoista, mutta eniten silmään pisti yksi väriyhdistelmä: valkoinen ja sininen. Englanti. Kolmen leijonan paidat olivat nousseet lasten suosikeiksi, enkä ollut yllättynyt.
Englannin maajoukkue on viime vuosina tehnyt jotain oikein. He eivät ole voittaneet finaaleja, mutta he ovat päässeet finaaleihin. Tappio on sattunut, mutta se on myös tehnyt heistä inhimillisiä. Lapset eivät rakasta vain voittajia. He rakastavat niitä, jotka yrittävät uudestaan. Harry Kane, Jude Bellingham, Bukayo Saka – nämä nimet ovat lasten huulilla joka päivä. Ja kun lapsi ihailee pelaajaa, hän haluaa sen paidan.
Oma poikani, yksitoista vuotta, on täysin myyty Bellinghamille. Ei siksi, että tämä olisi Englannin paras (vaikka onkin), vaan siksi, että hänellä on asenne. "Se ei pelkää mitään", poika sanoo. Viime jouluna hän sai isovanhemmiltaan Englannin paidan. Se ei ollut alkuperäinen, sen hän tiesi. Mutta kun hän avasi paketin, hän huusi niin kovaa, että naapurit varmaan kuulivat. Hänellä oli Bellinghamin nimi ja numero 10 selässä. Seuraavat kaksi päivää hän nukkui siinä paidassa.
Englannin viimeisin arvoturnaus oli jälleen kerran lupaava. He etenivät pitkälle, peli oli hyvää, ja nuoret pelaajat ottivat vastuuta. Jude Bellingham teki maaleja, joita lapset yrittävät jäljitellä omilla kentillään. Ja kun lapset yrittävät jäljitellä, he tarvitsevat oikean asun. Ei välttämättä virallista, mutta oikean näköistä. Valkoiset raidat, siniset yksityiskohdat, ja se kolmen leijonan logo rinnalla.
Eräs isä Oulusta kertoi minulle tarinan. Hänen tyttärensä, kahdeksan vuotta, oli nähnyt YouTubesta videon, jossa englantilainen pelaaja teki hattutempun. Tyttö ei muistanut pelaajan nimeä, mutta hän muisti paidan. "Se valkoinen sinisellä", hän sanoi. Isä etsi netistä, vertaili hintoja ja totesi virallisten versioiden maksavan liikaa. Hän löysi toisenlaisen ratkaisun. Kun paita saapui, tyttö puki sen päälleen eikä riisunut sitä koko viikonloppuna. Isä sanoi: "Se oli 30 euroa hyvin käytettyä rahaa."
Englannin maajoukkueen suosio lasten keskuudessa ei ole sattumaa. Heillä on nuoria pelaajia, jotka ovat esikuvia. Heillä on tyyli, joka vetoaa – nopea, suoraviainen ja maalintekoon tähtäävä. Lapset eivät jaksa katsoa, kun palloa pallotellaan päädystä toiseen. He haluavat läpisyöttöjä, laukauksia ja maaleja. Englanti antaa sitä.
Myös tytöt ovat löytäneet Englannin. Englannin naisten maajoukkue voitti Euroopan mestaruuden ja innoitti kokonaisen sukupolven. Pelaajat kuten Leah Williamson ja Alessia Russo ovat malleja, joita pikkutytöt seuraavat. Ja he tietysti haluavat saman paidan – valkoisen, sinisellä rinnuksella. Ei erillistä "tyttöjen versiota". Sama paita. Sama ylpeys.
Viime aikojen jalkapallouutisissa on puhuttu paljon Englannin uudesta päävalmentajasta ja siitä, miten joukkue rakentuu uudelleen. Lapset eivät lue pitkiä analyyseja. He katsovat maaleja. He katsovat, kuka juhlii tyylikkäimmin. He katsovat, kenen paita näyttää siisteimmältä. Ja tällä hetkellä Englannin paita näyttää hyvältä.
Kun hakukoneeseen kirjoittaa "Englanti lasten pelipaita", ei etsi mitään hienostelua. Etsii keinoa tehdä lapsi onnelliseksi. Etsii mahdollisuutta antaa lapselle tunne, että hän kuuluu johonkin suurempaan. Ja se tunne ei vaadi satasen seteliä. Se vaatii vain oikeaa väriä, oikeaa logoa ja oikeaa nimeä selässä. Siinä kaikki.
Yksi asia on varma: Englanti ei ole häviämässä lasten mielikuvitusta. Heillä on liigansa, pelaajansa, ja nyt myös faninsa Suomessa. Pienillä kylillä, kaupunkien lievealueilla ja koulujen nurmikentillä näkee yhä enemmän valkoisia paitoja. Lapset eivät ole tyhmiä. He tietävät, kuka pelaa hyvää jalkapalloa. Ja juuri nyt Englanti pelaa sellaista, jota on ilo seurata. Ja vielä suurempi ilo on pukea se päälle ja lähteä omalle kentälle yrittämään samoja temppuja. Joskus ne onnistuvat. Useimmiten eivät. Mutta se yritys – se on se, miksi paita hankitaan. Eikä siihen tarvita virallista leimaa.
