Miksi Tottenhamin valkoinen on lasten suosikki

Oletko huomannut? Valkoisia paitoja sinisillä yksityiskohdilla näkyy yhä enemmän lasten jalkapallokentillä. Tottenham Hotspur. Ei seura, joka voittaa eniten. Mutta seura, joka on saanut uuden identiteetin. Ange Postecogloun johtama Spurs pelaa rohkeaa, hyökkäävää ja hauskaa jalkapalloa. Lapset rakastavat sitä. He rakastavat Son Heung-minia, joka aina hymyilee. He rakastavat James Maddisonia, joka tekee temppuja. Ja he haluavat paidan.

Oma poikani, yksitoista vuotta, on aina ollut jalkapallofani. Mutta hänellä ei ole koskaan ollut yhtä suosikkiseuraa. Ensin hän piti Liverpoolista, sitten Real Madridista. Mutta sitten hän näki Tottenhamin pelaavan. He hävisivät, mutta eivät koskaan luovuttaneet. "Isä, ne taistelee loppuun asti", hän sanoi. Siitä lähtien hän on halunnut Tottenham-paidan. Ei Sonin nimellä, vaan omalla nimellään. "En ole Son. Olen Eero", hän sanoi. Tilasin paidan. Ei alkuperäistä, koska hinta oli liian korkea. Mutta kun se saapui, hän puki sen päälle saman tien. Hän nukkui siinä. Hänellä oli se koulussa seuraavana päivänä.

Tottenham ei ole suosikki voittaa Valioliigaa. He ovat olleet lähellä, mutta eivät koskaan aivan siellä. Mutta lapset eivät katso sarjataulukoita. He katsovat, miten joukkue pelaa. Ja Tottenham pelaa viihdyttävää jalkapalloa. He tekevät maaleja, he antavat maaleja, he pitävät show'ta. Se on juuri sitä, mitä lapset haluavat nähdä.

Eräs äiti Helsingistä kertoi, että hänen poikansa, kahdeksan vuotta, sai Tottenham-paidan syntymäpäivälahjaksi. Poika oli nähnyt Sonin tekevän maalin ja sanonut: "Äiti, se mies on aina iloinen." Kun paita saapui, poika puki sen päälle eikä riisunut sitä kolmeen päivään. Hän nukkui siinä. Hänellä oli se koulussa. Opettaja luuli, että oli jokin teemapäivä. "Ei", poika sanoi. "Olen Son tänään."

Tottenhamilla on myös vahva naisjoukkue. Pelaajat kuten Bethany England ovat esikuvia. Tytöt näkevät heidät. He haluavat saman paidan. Ei erillistä "tyttöjen versiota". Saman valkoisen. Samalla ylpeydellä.

Eräs isä Turusta osti Tottenham-paidan tyttärelleen. Tyttö halusi "England" nimen selkään. Isä löysi edullisemman version netistä. Kun paita saapui, tyttö puki sen päälle ja meni peilin eteen. "Isä, nyt näytän oikealta pelaajalta", hän sanoi. Hänellä oli paita päällä koko loman.

Tottenham on seura, jolla on uskolliset fanit. He eivät ole voittaneet liigaa vuosikymmeniin. Mutta he eivät koskaan lakkaa yrittämästä. Lapset näkevät sen. He näkevät, että joukkue taistelee. Ja kun he pukevat Tottenham-paidan päälle, he tuntevat olevansa osa sitä taistelua.

Kun vanhemmat etsivät hakukoneella "Tottenham Hotspur lasten pelipaita", he eivät etsi luksusta. He etsivät lapsen iloa. Keinoa saada lapsi onnelliseksi. Lapset kasvavat. Paita, joka sopii nyt, on liian pieni muutaman kuukauden päästä. Ne kuluvat, ne repeytyvät, ne likaantuvat. Kalliin alkuperäispaitaan ostaminen joka kausi ei ole useimmille mahdollista.

Eräs äiti Oulusta osti Tottenham-paidan pojalleen hänen omalla nimellään. Poika ei ollut edes pyytänyt sitä. Hän häkeltyi. "Äiti, tämä on minun!" Hän puki sen päälle ja juoksi ulos. Hän pelasi tuntikausia. Kun hän palasi sisään, paita oli vihreä ruohosta, mutta hän hymyili. "Tein seitsemän maalia", hän sanoi. "Kaikki Tottenhamille."

Tottenhamilla on yksi Valioliigan parhaita kotistadioneja. Ja heillä on uskomaton kannattajakulttuuri. Lapset aistivat sen. He aistivat, että tämä seura on erilainen. Se ei ole vain bisnes. Se on perhe.

Joten kun lapsesi pyytää valkoista paitaa – sano kyllä. Sinun ei tarvitse ostaa kalleinta. Lapsi iloitsee vähemmästäkin. Kun he pukevat sen valkoisen paidan päälle, omalla nimellään tai Sonilla, he eivät ole enää tavallisia lapsia. He ovat Tottenhamissa. He ovat valkoisessa paidassa. He ovat sankareita. Sillä hetkellä ei ole väliä, mistä paita on peräisin. Ainoa mikä merkitsee, on tunne. Ja se tunne on valkoinen ja sininen. Se on Tottenham. Mutta ennen kaikkea se on heidän.

Tags: Tottenham Hotspur lasten pelipaita